Kesän suunnitelmat

19.06.2019 /

Minulla on ollut tapana kesän aluksi suunnitella kesääni, tehdä to do -listan kaltainen koonti, mitä ainakin haluan ja aion kesällä tehdä. Viime kesän listaa nyt katsoessani mietin, että olipa tapahtumarikas kesä. Siitä huolimatta, että olin juuri alkukesänä kokenut uupumisen. Reissasin Suomea ristiin rastiin etelästä pohjoiseen ja lännestä itään, juhlin neljissä viikonlopun mittaisissa häissä ja sen lisäksi matkustin Sveitsin halki junalla, road trippasin Italista Itävaltaan, Sloveniaan ja Saksaan. Kävin Gardalla. Ja paljon muuta. Elämys- ja muistorikas kesä, mutta nyt ehkä vähän hengästyttäisi, jos edessä olisi samanlainen.

Kun katson viime vuoden listaani, niin kyllä: meloin kanootilla Kuusamossa, vaelsin Sveitsissä, vierailin Porvoossa, Seinäjoella, Rovaniemellä, Joensuussa ja Raaseporissa, tanssin aamuyöhön, sain uuden ystävän, kävin festareilla, tutustuin uuteen kohteeseen Italiassa, kokeilin uutta treenimuotoa, löysin uuden joogastudion Helsingissä, kirjoitin runon, pyöräilin Helsingissä, uin järvessä, yövyin teltassa… jne…

Mitkä kohdat listaltani jäivät sitten ruksaamatta…

Pitää viikon TÄYSIN loman ensimmäistä kertaa moneen vuoteen
Lukea ainakin kolme kirjaa
Katsoa kaksi leffaa putkeen

Tänä vuonna suunnitelmissani on hidastaa ja olen onnistunut aloittanut tämän mielestäni hyvin. Tänä vuonna olen esimerkiksi lukenut kirjoja jo nyt paljon enemmän kuin viime vuoden aikana yhteensä. Eilen aamulla katsoimme HBO:n uuden Chernobyl-minisarjan loppuun. Superhyvä, suosittelen! Ja nyt olen onnistunut olemaan kokonaisen viikon postaamatta blogiin tuntematta asiasta tippaakaan huonoa omaatuntoa. Vaikka olenkin joka päivä joitain työjuttuja tehnyt, niin tuntuu, että olisin ollut lomalla ja se on tosi paljon se!

Haluan siis ensimmäistä kertaa koskaan rauhallisen kesän enemmin kuin kokemusrikkaan. Välillä ei voi valita, välillä ei ole mahdollisuuksia raivata aikaa vain olemiselle. Mutta tänä kesänä päätin, että en suunnittele oikein mitään. Haluan, että on päiviä, kun voin mennä fiiliksen mukaan. Syödä rauhassa aamupalaa, lukea vähän kirjaa ja miettiä, mitä sitä tänään huvittaisi tehdä.


Ainut toiveeni kesälle on olla paljon Italian kodissa. Heinäkuussa saamme tänne myös vieraita. Jäljellä on myös kolme joogaopekoulutusviikonloppua ennen elokuun lopun valmistumista.  Sekä tietysti Magnesia Festival. Siinä siis on riittämiin suunnitelmia. Nyt juhannukseksi päätimme myös mennä perheemme mökille, jossa en ole vuosiin käynyt. Sitä odotan innolla, kun näen samalla perhettäni. Mutta muita suunnitelmia ei ole ja se tuntuu hyvältä. :)

Mitä suunnitelmia teillä on kesäksi? <3

Leave a comment

5 Vuotta

11.06.2019 / ,

Muistan aika hyvin illan tasan viisi vuotta sitten. Oli lämmin kesäilta Italiassa ja pakkasimme mukaan mansikoita ja proseccoa. Kävelimme Laurin kanssa alas puutarhaan patiolle katsomaan valoja. Haha tämä on kyllä muuten meidän suhteen romanttisin ilta. Olimme lentäneet ensimmäistä kertaa Italiaan yhdessä pari päivää aiemmin ja olin ensimmäistä kertaa Laurin kotona vuorilla. Olin onneni kukkuloilla.

Nämä olivat kolmannet treffimme. Tosin ensikohtaamisemme kesti noin viisi päivää ja toiset treffimme jo pari viikkoa. Kolmannet, nämä Italian treffit, kolme viikkoa. Oli hyvin Laurin tapaista, etten ollut nähnyt hänen kodista edes kuvia, vaikka olimme olleet yhteydessä joka päivä jo kuukausia. Tulin siis kolmeksi viikoksi paikkaan, josta en tiennyt etukäteen mitään ja muistan vieläkin kaikki perhoset vatsassa. Muutamaa päivää aikaisemmin Lauri oli tavannut lähtöpäivänä Helsingissä äitini ja siskoni. Minä puolestani tapasin Laurin isän ensimmäistä kertaa lentokentällä ja italialaiset sukulaiset tietysti heti, kun tulin Italiaan. Molemmille perhe on sen verran läheinen, että ehkä oli tärkeää esitellä toinen myös ensin joillekin perheenjäsenille, ennen kuin otimme seurustelun puheeksi. Mutta tuolla patiolla illalla kahdestaan sanoimme sen ääneen, joten tänään olemme olleet virallisesti viisi vuotta yhdessä. Se oli kyllä maailman ihanin ilta!

Meille on ollut epämääräistä se, milloin vuosipäivää juhlia, koska henkisesti olin suhteessa siitä lähtien, kun tapasin Laurin. Nyt kuitenkin katsoin tarkan ajankohdan vanhoista valokuvistani tuolle Italian illalle, jotta voimme juhlistaa. Niistä näkee päivämäärän ja muistan, mikä kuva otettiin milloinkin. Valokuvat. <3 Huomenna voisimme ottaa uusinnan romanttisesta hetkestä tuolla patiolla, kun lennän illalla Italiaan… (Lauri vink vink, voisitko hankkia mansikoita ja kuohuvaa valmiiksi, jos luet tämän?!) ;)

Oikeasti viisi vuotta tuntuu pitkältä ajalta seurustella, siihen mahtuu jo paljon. Aina sanotaan, että sen tietää, kun kohtaa sen oikean ja minulla kyllä Laurin kanssa (ja kuulemma toistekin päin) kävi näin. Meillä oli niin vahva yhteys heti, etten koskaan ole tuntenut mitään vastaavaa. Vaikka välillä olemmekin kuin eri planeetoilta persoonallisuustyyppiemme kanssa, niin sellainen voimakas tunne, että toinen on sielunkumppani, on pysynyt. Olemme molemmat aikamoisia oman tien kulkijoita ja se on yhdistänyt meitä aina. Ehkä ennen kuljettiin yksin, nykyään kaksin omaa polkua toisiaan täydentäen.

Olemme alusta asti olleet hyvin sitoutuneita toisiimme, muutin esimerkiksi Laurin perässä ulkomaille ja luomme uraa yhdessä. Ulkomaa-aikoina (Balilla, Meksikossa, New Yorkissa, Belgradissa, Italiassa sekä Englannissa) on Lauri ollut ainut ystäväni. Noina kaikkina yli kuukauden jaksoina en ole viettänyt aikaa muiden kanssa juuri ollenkaan, eikä siltikään ole kyllästyttänyt. (Okei ehkä joskus olen tarvinnut kunnolla omaa aikaa, mutta silti.) ;)  Lisäksi koko suhteemme ajan meidän molempien työnkuva on ollut vielä sellainen, että olemme pystyneet ja viettäneet varmasti paljon keskivertoa enemmän aikaa yhdessä – usein 24/7. Parasta mielestäni meidän suhteessa onkin, paitsi täydellinen luottamus, rakkaus ja toisen tukeminen/kannustaminen, niin se, että teemme paljon yhdessä ja puhumme kaikesta.

Välillä tulee erimielisyyksiä ja riitojakin, mutta tärkeintä on, että ne aina sovitaan. Meillä kumpikaan ei ole mököttäjä tai pitkävihainen, vaan asiat käsitellään heti. Itse en pysty pitämään ajatuksiani tai tunteitani sisällä, ja ehkä se on tarttunut vähän toiseenkin. Tavallaan olen pitänyt tätä huonona puolenani. Mutta uskon, että se on yksi asia, miksi suhteemme toimii ja pystymme myös työskentelemään kumppaneina molempien vahvatahtoisuudesta ja erilaisuudesta huolimatta. Asioita ei jää hampaan koloon ja kummankaan ei tarvitse arvuutella toisen fiiliksiä.

Kuluneet viisi vuotta ovat olleet kaikkea muuta kuin tasaista eloa meidän elämässä, kun asuinpaikat, maat ja työt yms. ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta olemme kohdanneet kaiken yhdessä. Kaiken kaikkiaan koen, että olemme nauttineet seikkailusta. En olisi osannut edes unelmoida, että löydän ihmisen, jonka kanssa olemme niin hyvä tiimi. Tiedän, että voin luottaa siihen, että Lauri pysyy rinnallani silloinkin, kun olen huonoimmillani ja itse haluan tehdä samoin. Minusta on tärkeää, että suhteessa voi olla juuri sellainen kuin on ja uskaltaa näyttää kaikki tunteensa.

Lauria hauskempaa matkakumppania elämälle en kyllä voisi toivoa. Kiitos kulta, en malta odottaa tulevia vuosia yhdessä. <3

Ps. Nyt pitää kyllä vielä tarkistaa Laurilta, saanko julkaista tämän… Minä kun olen meistä enemmän avoin-hempeilijä-romantikko. Mutta ajattelin, että kyllä sitä kerran viidessä vuodessa voi parisuhteesta enemmän kirjoittaa… ;)

Pps. Kiitos ihana Janita näistä kuvista, jotka otit meidän Balin matkalla.  😊❤

12 comments